Yksinluistelu on taitolaji, jossa lajin kilpailutoimintaan tähtäävät aloittavat säännöllisen lajiharjoittelun hyvin nuorina, usein noin 5 vuoden ikäisenä. Hypyt, piruetit ja muu luistelutaito kehittyvät ainoastaan kurinalaisella harjoittelulla. Hyvin pian jääharjoittelun lisäksi viikottaiseen ohjelmaan kuuluu myös muuta oheisliikuntaa kuten esim. balettia, kunto- ja liikkuvuusharjoittelua.

Useita lajin harrastajia kiehtoo juuri lajin monipuolisuus. Varinaisten lajitaitojen karttumisen vastineeksi luistelu antaa kuitenkin harrastajalleen paljon muutakin. Lapsi tai nuori pääsee mukaan musiikin, rytmin ja tanssin maailmaan, oppii hallitsemaan oman kehonsa ja pystyy nauttimaan terän, vartalon ja jään yhteistyönä tuottamasta vauhdista.

Suomessa nuorimmat taitoluistelun harrastajat, myös osa vanhemmista, kilpailevat vain seura- ja aluetasolla. Ensimmäinen sarja, jossa järjestetään kansallisia loppukilpailuja ovat debytantit. Muut kilpailusarjat ovat noviisit (SM-noviisit ja Noviisit), juniorit (SM-juniorit ja Juniorit) sekä seniorit (SM-seniorit ja Seniorit).

Suomen Taitoluisteluliitto tukee nuoria taitoluistelijoita järjestämällä mm. leiritoimintaa. Liitolla on myös lahjakkaille nuorille mm. nuorten maajoukkue ja projektiryhmä.

Yksinluistelu ei ole vain lasten ja nuorten harrastus. Harrastus- ja kilpailutoimintaa on tarjolla myös aikuisille.

Suomalaisista taitoluistelijoista arvokisamitaleille ovat yltäneet Viveca Lindfors, Kiira Korpi, Laura Lepistö ja Susanna Pöykiö.

Jäätanssi on taitoluistelun alalaji, joka tyylittelee kilpatanssia. Ensimmäisen kerran jäätanssi oli lajina taitoluistelun MM-kilpailuissa vuonna 1952. Talviolympialaislaji siitä tuli Innsbruckissa 1976.

Kuten pariluistelussa tanssijat kilpailevat pareina. Jäätanssi eroaa pariluistelusta sillä, että nostoilla on erilaiset vaatimukset. Siinä vaaditaan piruettien suorittamista joukkueena tanssiotteessa ja kielletään heitot ja hypyt. Partnereiden ei kuuluisi olla erossa enempää kuin kahden käsivarrenmitan verran. Alun perin partnereiden kuului pitää tanssiote koko ohjelman ajan, mutta tätä vaatimusta on löysennetty modernissa jäätanssissa. Jäätanssissa myös musiikin vaatimukset eroavat muista taitoluistelun lajeista siten, että tanssijoiden täytyy luistella musiikin poljennon tai rytmin mukaan. Yksin- ja pariluistelijat luistelevat monesti musiikin melodian mukaan tai fraseeraavat musiikkia.

Jäätanssikilpailu koostuu lyhyttanssista ja vapaatanssista.  Ennen kautta 2009–2010 lyhyttanssin sijaan luisteltiin pakollinen tanssi ja rytmitanssi. Lyhyttanssin osana luistellaan ennalta määrätty kuviotanssi.

Jäätanssijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko ovat Suomen menestyneimmät jäätanssijat. He voittivat Euroopan mestaruuden ja MM-hopeaa vuonna 1995, MM-pronssia 1994 ja EM-pronssia 1993.

Muodostelmaluistelu on taitoluistelun joukkuemuoto. Suositussa joukkuelajissa yksilöistä koostuvan ryhmän tavoitteena on luistella ohjelmasuorituksensa mahdollisimman yhtenäisesti ja samanaikaisesti erilaisia askeleita, liukuja, piruetteja ja nostoja sekä valitun musiikin luonnetta esittäen.

Tasapainoinen ohjelma koostuu taitoluistelun peruselementeistä ja muodostelmakuvioista, jotka liitetään toisiinsa sujuvien siirtymien kautta. Ohjelmaa vaikeuttavat erilaisten vapaaluisteluelementtien lisäksi käsiotteiden, luistelusuuntien ja vauhdin vaihdokset sekä erilaiset koreografiaan kuuluvat ilmaisulliset pään ja käsien liikkeet. Muodostelmaluistelun tyypillisimpiä peruselementtejä ovat piiri (circle), mylly (wheel), avorivistö (block), läpimeno (intersection), rivi (line), piruetti (spin) sekä liukusarja (moves in the field).

Joukkueen suoritusta arvioidaan mm. ohjelman sisältämien elementtien vaativuustason perusteella, niiden suorituspuhtauden ja laadun perusteella sekä ohjelman osa-alueiden (esim. perusluistelutaito, siirtymät, esitys ja suoritus, sommittelu ja koreografia sekä tulkinta) perusteella.

Muodostelmaluistelu ei ole saavuttanut vielä paikkaa olympialaisissa. Suomalaisjoukkueista korkeimman tavoiteltavan tittelin, maailmanmestaruuden, ovat voittaneet seniorijoukkueet Marigold IceUnity, Rockettes ja Team Unique. Maailmanmestaruuskilpailuja lajissa on järjestetty vuodesta 2000 alkaen.

Pariluistelu on taitoluistelun laji, jossa esityksen tärkein asia on yhtenäinen pari: mies ja nainen. Laji eroaa jäätanssista ja yksinluistelusta elementtien osalta, mitkä sisältävät päänyläpuoliset nostot, kuolemanspiraalin ja heittohypyt. Pari suorittaa elementit yhdenmukaisesti ja yhtäaikaa.

Kilpailuissa kukin pari luistelee lyhytohjelman, joka sisältää kahdeksan ennalta säännöissä määriteltyä elementtiä 2 minuutin ja 50 sekunnin ajan valitsemaansa musiikkiin koreografioituna. Tämän jälkeen vuorossa on vapaaohjelma. Se on nimensä veroisesti lyhytohjelmaa vapaampi ja myös pitempi, kestoltaan seniorisarjan luistelijoilla 4 minuuttia 30 sekuntia.

Pariluistelu oli ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa Pietarissa vuonna 1908, jolloin siihen otti osaa kolme joukkuetta, Saksa, Iso-Britannia ja Venäjä. Olympialajiksi se otettiin saman vuoden lokakuussa Lontoossa, jolloin kilpailijoina oli yksi pari Saksasta ja kaksi Iso-Britanniasta. Itsenäisen Suomen  ensimmäinen olympiamitali on saavutettu nimenomaan pariluistelussa, kun Ludovika ja Walter Jacobson voittivat kultaa vuonna 1920 Antwerpenin kesäolympialaisissa.