Minun tarinani

Tällä sivulla uransa jo päättäneet urheilijat kertovat, miten lopettamispäätös syntyi, miltä se tuntui ja mitä elämä on tarjonnut sen jälkeen.

Lue lisäksi erilaisista luistelijatarinoista SkatingFinland.fi-sivustolta

Hennette Toivanen: Aloitin luistelun 5-vuotiaana ja luistelin noin 17 vuotta, joista viimeiset SM-tasolla. Ensimmäisiä loukkaantumisia alkoi tulla 15-vuotiaana: ensin selkä- ja lonkkavaivoja, joita seurasi polvivaivat. Lopulta luistelun lopetuspäätökseen vaikutti hyvin vahvasti selkävamma, joka alkoi vaivata jo perustreeneissä.   Lääkäri antoi luvan kyllä harjoitella mutta jos kipua ilmeni piti harjoittelua keventää. Aloin pohtimaan, jatkanko uraa selkäkipujen kanssa vai elänkö kivuttomampaa elämää vanhempana?  Lopulta tein vaikean päätöksen ja lopetin luistelun keväällä 2009.   

Luistelijan identiteetti oli kasvanut vuosien varrella hyvin vahvaksi. Niin kauan kuin muistan olin luistelija sukulaisille, kavereille, perheelle, naapureille ja koulussa. Kaikkein eniten olin sitä kuitenkin itselleni. Luistelu oli minun juttuni, rakastin luistella ja jäähalli oli minun kotini ehkä enemmän kuin oikea kotini.  Alkoi monta vuotta kestänyt vahva identiteettikriisi. Lopettaminen oli todella vaikeaa. Jälkikäteen kun olen asiaa pohtinut, olisin varmaan kaivannut esimerkkejä tai vertaistukea ja parempaa valmistautumista lopettamiseen.   

Lopulta päädyin valmentamaan. Se tuntui luonnolliselle jatkumolle omalle luisteluuralle. Olin aloittanut valmentamisen 14-vuotiaana luistelukoulusta ja jo 17-vuotiaana saatoin tuurata kilparyhmissä seuran päävalmentajaa kilpailuviikonlopun aikana ja harjoitella samalla kun valmensin.  Hallilta oli vaikeaa pysyä poissa. Valmentaminen täytti nopeasti kalenterin ja vapaaajan ongelma oli ratkaistu. Vielä tänäkin päivänä toimin valmentajana. Monta haastetta ja mutkaa on mahtunut matkaan luistelijana sekä valmentajana. Edelleen parasta on saada työskennellä huipputyyppien kanssa ja nähdä kehitystä luistelijoissa jäällä sekä jään ulkopuolella, Suomessa sekä kansainvälisesti. Samalla kehittyy itse ja oppii paljon uutta.